Näyttelyt

Kauneuden huumassa

Safarilla

Akseli Gallen-Kallela Afrikassa

Täällä pitäisi maailman kaikkien taiteilijoiden olla! Kuljen silkassa kauneuden huumassa.

"Axel Gallen-Kallela i Afrika." Hufvudstadsbladet 29.10.1909

Akseli Gallen-Kallela (vuoteen 1907 Axel Gallén, 1865–1931) oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita, jonka yhtenä keskeisenä aihepiirinä oli kansalliseepos Kalevala.

Gallen-Kallelalla oli näkyvä rooli suomalaisessa taide-elämässä. Hänen kansainvälisen uransa huippukohtia olivat merkittävä panos Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 – hän maalasi sinne Kalevala-aiheiset kattofreskot – sekä oma osasto Venetsian biennaalissa 1914.

Gallen-Kallela opiskeli ja kävi Pariisissa useaan oteeseen ja matkusti Italiassa, Berliinissä, Afrikassa, Amerikassa ja Itä-Karjalassa.

Gallen-Kallela asui perheineen Brittiläisessä Itä-Afrikassa, nykyisessä Keniassa, puolitoista vuotta toukokuusta 1909 joulukuuhun 1910. He saapuivat sinne Pariisista, jossa taiteilija oli osallistunut Pariisin Salonkiin.

Gallen-Kallela oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka matkusti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Hän oli pohtinut sinne lähtöä ensimmäisen kerran jo nuorena taiteilijana vuonna 1888. On arveltu, että syynä matkan toteuttamiseen parikymmentä vuotta myöhemmin oli keski-ikäisen menestyneen taiteilijan halu paeta omaa taiteellista ahdistustaan sekä ajan ja taiteen muuttumista taiteilijan näkemyksen mukaisesti huonoon suuntaan.

Gallen-Kallelat – taiteilijan lisäksi vaimo Mary, poika Jorma ja tytär Kirsti – asuivat aivan Nairobin ulkopuolella ja liikkuivat muun muassa Kikuju-heimon alueella. Lapset kävivät englantilaista koulua. Perhearkiston noin 300 valokuvaa kuvaa elämää siellä kolonialistiseen ja ajalle ominaiseen tyyliin: afrikkalaisen suurriistan metsästystä ja saalista esitellään monissa otoksissa. Matkalla oli kuitenkin toinenkin puoli: Gallen-Kallela keräsi perheen kanssa merkittävän etnografisen ja eläin- ja kasvitieteellisen kokoelman.

Metsästyksestä Gallen-Kallela sai voimakkaita elämyksiä, ja hän teki myös kaksi safaria. Vaikka hän oli tullut Afrikkaan maalaamaan, hän kirjoitti _Hufvudstadsbladet_-lehdessä julkaistuissa matkakirjeissään paljon juuri innostuksestaan metsästykseen.

Afrikan-aika oli Gallen-Kallelalle tuottelias: sen tuloksena syntyneet 170 pienikokoista maalausta muodostavat oman ja taiteilijan aikaisemmasta tuotannosta eroavan kokonaisuutensa. Ne lähenevät maalausjäljeltään ja värinkäsittelyltään ajan uutta eurooppalaista modernismia, kaikkea sitä, mitä hän oli ennen matkaa itse arvostellut.

Mutta nöyrän maalarin silmälle ja korvalle on kaunista, kun kuu on zeniitissä, ilma leppeä ja varjot hyvin mustia.

"Upplefverser i Afrika. Några anteckningar för Hufvudstadsbladet Af Akseli Gallen-Kallela. IV." Hufvudstadsbladet 17.4.1910, no. 102

Afrikka antoi Gallen-Kallelalle viitekehyksen oman taiteen uudistamiseen. Sen voi päätellä ennen kaikkea värikylläisistä, lähes abstrakteista afrikkalaisista maisemista, kuten maalauksesta Kukkiva korallipuu.

Gallen-Kallelan kansallisen aatemaailman ja yhteiskunnallisten velvoitteiden tilalle tulivat Afrikassa jokapäiväisen elämän haasteet sekä uuden elinympäristön hehkuva valo, hiekka, värit ja äänet.

Gallen-Kallela tutki monipuolisesti afrikkalaista elämää ja todellisuutta. Kuvatessaan ihmisiä hän asetti etusijalle maalaukselliset tavoitteet etnografisen tarkkuuden sijaan.